📄 Lue opinnäytetyö Theseuksessa

Mitä tutkittiin

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä tietoturvariskejä syntyy, kun tekoälyagentille annetaan autonominen pääsy paikallisiin resursseihin Model Context Protocol (MCP) -arkkitehtuurin kautta, miten riskit ilmenevät käytännössä ja millä menetelmillä niitä voidaan hallita.

Työ toteutettiin eksploratiivisena ja laadullisena tutkimuksena. Tietoperusta koottiin dokumenttianalyysillä, minkä jälkeen testiympäristöstä laadittiin uhkamallinnus STRIDE-menetelmällä ja OWASP-viitekehyksen avulla. Korkean riskin uhkia havainnollistettiin kahdella kokeella: epäsuora kehotteiden syöttö (prompt injection) ja agentin liiallinen toimivalta.

Mitä löytyi

Kokeet osoittivat, että protokolla välitti palvelimen palauttaman sisällön kielimallille suodattamatta haitallisia ohjeita. Malli saattoi tunnistaa injektion, mutta torjunta tapahtui vain mallitasolla — suojaus jäi kielimallin varaan.

Rajoittamaton MCP-palvelin luki järjestelmätiedoston ilman estettä, kun taas rajattu palvelin kieltäytyi, vaikka molemmat olivat standardin mukaisia. Tietoturva ei siis ole arkkitehtuuriin sisäänrakennettu ominaisuus, vaan jakautuu kielimallin ja kehittäjän vastuulle.

Tärkeimpiä hallintakeinoja ovat vähimmän oikeuden periaate, syötehierarkia ja ihmisen pitäminen mukana päätöksenteossa. Tekoälyagentit ovat lupaava teknologia, mutta turvallinen käyttöönotto edellyttää tietoisia arkkitehtuuritason ratkaisuja jo suunnitteluvaiheessa.

Menetelmät

• Dokumenttianalyysi ja kirjallisuuskatsaus
• STRIDE-uhkamallinnus
• OWASP-viitekehys
• Kokeellinen testaus MCP-testiympäristössä